Kyllä ei kasva kuin %#@&tus

Kolme fenkolin tainta on nyt ranchilta poistettu. Viimeinen niitti niiden kohtalolle oli, kun löysin yhden viiden sentin korkuisen taimen nokasta kaksi etanaa.

Heitin tilalle viimeiset lehtisalaatit (hahhah, edellisetkään ei edes itäneet, saati kasvaneet) ja uutena kokeiluna sinappikaalia eli rukolaa. Samassa paikassa onkin jo kokeiltu paitsi lehtisalaattia, myös keräsalaattia. Nyt kasvaa lähinnä luonne, ei niinkään kasvit.

Niin, vuotena, jona edes aiemmin hienosti satoa tuottaneet kasvit eivät idä, on aina kannattavaa lähteä uusiin eksoottisiin kokeiluihin. Varma sato.

Palsternakat ovat itäneet, mutta kasvu on sen verran hidasta, että jos taimiin tulee ennen lokakuuta vielä kolmaskin lehti, taidan korkata sen kunniaksi kaljan.

Siinä olisi sitten punajuuret. Kasvu on valtavaa, kuten ehkä huomaatte. Mitähän laittaisi tuohon tilalle tylsän näköistä multaa peittämään, jotenkaan ei houkuttele edes ajatella asiaa.

Välillä kuoleman, tai ainakin täydellisen hyytymisen merkkejä osoittaneet chilit sentään näyttävät päätyneen siihen tulokseen, että jonkunlaista kasvua tahtovat tehdä.

Keskustellaan sadosta sitten joskus vuoden päästä, jooko...

Lähinnä kasvaa sienet

Yhteen viljelylaatikkoon on löytänyt tiensä ponnekas sieni, joka tuottaa rouskumaista sientä aina kun silmä välttää. Laiskuuttani en ole yrittänyt sienikirjan avulla sitä tunnistaa, tokko se kuitenkaan on mitään syötävää. Niinpä olen nakellut sienet ranchin aidan yli pöpelikön puolelle.

Timjami kukkii. Tämä on nyt se talvehtinut timjami. En tiedä, onko kukkiminen hyväksi, kun tavoitteena on käyttää kasvia mausteeksi. Mutta kukkikoon nyt. Nuppineulan pään kokoiset hennonvioletit kukat ovat aika söpöjä ja toisaalta kiinnostaa myös nähdä mihin kukinta johtaa. Ja tänä kesänä ostettu kaupan ruukkutimjami voi ihan hyvin ja riittää ainakin toistaiseksi talouden maustamisiin.

Laiska farmari sai perunansa maahan vasta juhannuksena. Kaksi viikkoa myöhemmin laatikko oli jo huomattavan vihreä.

Kaverilta saadut ilmasipulit tekevät jotain, en tiedä mitä. Pitkien pystyjen varsien päähän on tullut tupsut. Ehkä niihin tulee nyt ne sipulit.

Herkkusieni New York

Nyt se on kokeiltu: herkkusieni, joka on täytetty herneillä. Ei paha! Kokeilusuositus kaikille, jotka haluavat yllättää grillaavan, kolesterolinkaipuisen murusensa!

Homma on hyvin yksinkertaista ja voin sanoa, ettei herneitä tarvita ihan tolkutonta määrää. Herneitä ei mene niin paljoa, että niiden maku alkaisi hallita. Ja pekoni nyt pääsee aina oikeutetulle paikalleen.

Herkkusienet newyorkilaisittain

4 hyvin isoa herkkusientä
8 pekonisiivua
4 - 8 palkoa tuoreita herneitä
Koskenlaskijaa

Poista sienien kanta ja sullo sisään herneitä, mutta älä ihan täyteen. Tuppaa sitten Koskenlaskijaa ikään kuin tulpaksi, painele reippaasti peukalolla niin, että paketti on suhteellisen tiivis. Kääri sitten pari pekonisiivua ympärille ja käytä halutessasi hammastikkua koko paketin sulkemiseen. Grillaa kaikilta kanteilta, kunnes pekoni on mukavan rapeaa.

Suoraan sanoen, vaikka diggailenkin pekonia ihan huolella, nämä herneet kyllä keventävät sienisettiä juuri sopivasti. Melkein mieluummin näin kuin vanhalla tavalla, eli pelkällä Koskenlaskijalla ja pekonilla.

Orastusta sekä laatikossa että mielessä

Kyllä vaan pari aurinkoista ja kesäistä päivää on tehnyt ihmeitä laatikoissa. Siemen orastaa niin, että alkaa orastaa toiveikkuus kasvattajansakin mielessä. Eläköön!

Jotain kummaa on tapahtumassa chilintaimille takapihalla. Uudet lehdet näyttävät ihan hyvältä, mutta vanhemmista lehdistä näyttää häviävän väri.

Sama värin katoaminen vaivaa basilikaa. Eihän kasvi nyt mitenkään voi haalistua auringossa. Chilinpoikaset ja basilika ovat lähekkäin, ehkä ne eivät vain siedä toisiaan ja siksi ankeutuvat. Lie kokeiltava erottamista, basilikalle koittaa muutto.

Se ruukun kylkiä hivelevä kaupan ruukkuminttu osoittaa selviä virkoamisen merkkejä. Vanhat vetelät varret on hiljalleen syöty ja kaikessa hiljaisuudessa niiden joukkoon on kasvanut uutta vartta. Tämän hetken ruukkuminttu olisi ihan hyvä aluskasvillisuus jollekin puulle vaikkapa. Kesä näyttää, nouseeko aluskasvillisuus suoranaiseksi rikkaruohoksi, kuten moni on mintusta uhkaillut.

Kaverilta saadut ilmasipulit ovat rauhalliseen tahtiin kasvaneet ja nyt on joukkoon ilmestynyt vähän eri näköisiä varsia. Ehkä nämä varret on nyt niitä, mihin sipulit ilmestyvät!

Ja tässä vielä lisää toiveikkuutta herättävä timjami: viime talven ruukussa ulkovarastossa talvehtinut timjamisotku todellakin vaikuttaisi hitaasti puskevan uusia pieniä vihreitä lehtiä. Viherrys saa miettimään, olisiko ollut viisasta joko syksyllä viimeisenä tai kevättalvella leikata vanhat pitkät varret pois. Olisikohan se silti alkanut vihertää uudelleen ja olisiko viherrys tullut uusien varsien muodossa.

Sitä voi kokeilla ensi talvena, kun tämän kesän kaupan ruukkutimjami kohtaa ensimmäisen talvensa. Se päätyköön kokeilukasviksi, tämä viime kesän vastaava - sikäli kun hengissä syksyllä edelleen on - saa talvehtia samoin kuin viime talven eli leikkaamattomana.

Perunasalaattia vähän virkeämmin

Nakit ja perunasalaatti tuntuvat kuuluvan ihmeellisen moneen juhlapyhään tässä maassa. Ja mikäs siinä. Hyvä nakki on herkkua. Kaupan perunasalaatti vain jostain syystä alkaa herkästi vähän tympäistä. Omien versioiden tekeminenkään siitä ei jaksa innostaa.

Toisaalta, koko perunasalaatin konseptia voisi miettiä toisella tavalla. Periaatteessahan mikä tahansa salaatti, jossa on perunaa, on perunasalaatti. Ja kas, käyttöäkin alkaa löytyä heti muistakin ajankohdista kuin kalenterin määräämistä.

Oikeastaan tämä salaatti pitäisi tehdä ihanista uusista perunoista, mutta tositäti ei talviperunaakaan kavahda. Kyllä ei perunan voittanutta ole.

Perunasalaatti

puoli pussia pakasteherneitä
2 - 3 kiinteää perunaa
2 kananmunaa
0,5 dl parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
tuoretta minttua
1 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria
(pinjansiemeniä tai pistaaseja)

Keitä kananmunat koviksi ja perunat kypsiksi. Sitä odotellessa revi yrttien lehdet pienemmiksi ja raasta parmesaani. Kiehauta n. puolen minuutin ajan myös herneet.

Sekoita tarjoilukulhon pohjalla oliiviöljy, valkoviinietikka ja vähän suolaa keskenään. Paloittele perunat ja laita kulhoon, sekoittele niin, että perunat saavat öljyseoksesta hyvin makua.

Paloittele kananmunat ja lisää joukkoon, samoin kuin herneet ja tuoreet yrtit. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan, sekoittele varovasti, ettei kananmunat ja perunat hajoa liikaa. Jos haluat, lisää vielä vähän pinjansiemeniä tai pistaasipähkinöitä.

Nakkaa vielä parmesaaniraasteet päälle ja sitten kohti napaa!

Yrteissä ja oliiviöljyssä ei kannata tässä säästellä. Peruna imee öljyä aika hienosti, etenkin jos paloittelet ja sekoitat ne öljyseokseen vielä hieman kuumina. Yrteissä kannattaa etsiä oma tie. Runsas basilika vaatii vähän reilummin minttua, että minttu pääsee joukosta esiin. Lehtipersiljakin on vienon makuinen, peruspersiljan rautainen maku voi tulla helpommin esiin.

Kasvaa, ei kasva, kasvaa, ei kasva

Viljelylaatikoihin heitellyt siemenet eivät ole itäneet. Pari viikkoa mennyt, alan olla aavistuksen huolissani. On toki ollut viileää, mutta eikö nyt edes jostain pitäisi jo olla joku elon merkki?

Kaupan ruukkuminttu on jotenkin, no, vetelän oloinen tapaus. Elää, kasvaneekin, mutta veltto kuin mikä. Ruukun vetovoima on vahva.

Kaverin lahjoittama viljelypalstaminttu sen sijaan on huomattavan paljon ryhdikkäämpi kaveri, vaikka päätyi huonoon laatikkoon, vähän heikohkoon multaan jota sitäkin on turhan ohut kerros.

Kaupan ruukkutimjami voi hyvin, joskin joku outo vetovoima siihenkin näyttää vaikuttavan.

Kaverin palstalta on kotoisin myös oregano ja valkosipuli. Jälkimmäisestä en tiedä edes tuleeko se sato juurimukulaksi kuten tavallisella sipulilla vai miten tätä oli ajateltu käytettävän. Ei niin, että itse edes käyttäisin.

Loppuun vielä kasvikauneutta. En oikein välitä ruohosipulista, mutta onhan se nyt kovin kaunis.

Jonkunmaalainen pyttipannu ja muita niksejä

Jääkaapin vihanneslaatikko vääjäämättä vanhenevine sekalaisine sisältöineen on ikuinen pohja kaikelle ruokapoliittiselle suunnittelulle. Yhden tai kaksi sieltä saa yleensä aika helposti kulutettua illan ateriaan, mutta repertuaarin lavetessa alkaa työpäivän rasittamien aivosolujen kapasiteetti olla käytetty.

Mihin upottaa jämät varhaiskaalista, palsternakasta, juuriselleristä, porkkanat, sipuli ja parsakaali?

Vastaus löytyy ainakin Intiasta. Kaikki kuutioiksi, pannulle öljyä ja noin neljä kertaa suuremmat keot erilaisia mausteita, kuin mitä oikeasti uskaltaisit laittaa. Öljy ja mausteet kuumaksi, kuutiot joukkoon, vähän kasvisfondia ja vettä ja puolen tunnin päästä edessäsi on murkinaa, joka on sekä herkullista, halpaa että terveellistä.

Toinen päivän niksi on uusiokäytössä sekin. En voi lakata suosittelemasta salaattilinkoa, joka melkeinpä salaattia paremmin istuu sienien putsauksen lisäksi myös tuoreiden kirsikoiden pesuun.