Käsitys siitä, että jotain voisi tänäkin kesänä viljellä tuli tänä(kin) vuonna vähän yllättäen kesken kouluhommien tekemisen. Ranchin toinen aikuinen yllätti 1) avaamalla keskustelun ja 2) pohtimalla chilinkasvatusta.
Pari kertaa on aiemmin yritetty esikasvattaa asioita. Menestys oli semmoinen, etten viime vuonna edes yrittänyt. 90 % jätti itämättä kokonaan ja ne, jotka vaivautuivat itämään, kuolivat ensimmäisten sirkkalehtien ilmestyttyä.
Tänä vuonna hakataan taas päätä esikasvatusseinään. Siinä seinässä on nyt parsakaali (kolmas ja viimeinen yritys), juuriselleri (uutuus), chili, punainen pillisipuli (uutuus) ja keräsalaatti (uutuus).
Parsakaalipussin kyljessä ironisesti sanotaan kyseessä olevan helppo kasvi, joka tuottaa runsaan sadon pienessäkin alassa. Näitä pieniä aloja on kokeiltu kaksi vuotta ilman kaalin kaalia. Voisiko joku tarkentaa mitä oikeastaan tarkoitetaan helpolla ja minkä kokoinen tarkalleen ottaen on pieni ala?
Tässä vaiheessa suunnitelmissa on edellä mainittujen lisäksi laittaa suorakylvöllä keltasipulia (uutuus), porkkanaa (aina palkitseva), punajuurta (palkitseva sekin), palsternakkaa (viime vuoden onnistunut uutuus) ja fenkolia (viime vuoden epäonnistunut uutuus).
Kaupasta tarttui nollasuunnitelulla käteen myös rukolapussi. Kesäiselle minulle muistutukseksi, että keräsalaatilla ja rukolalla ajattelin saada vaihtelua kesän salaatteihin.
Pihalla on talvehtinut kaksi kasvia, rosmariini ja minttu. Naapurin ihmisen pään kokoiset rosmariinipuskat kun ovat talvehtineet pihalla, ajattelin kokeilla samaa menestyksen avainta.
Fiksu suunnittelisi homman jo tässä vaiheessa siten, että olisi varma näkemys siitä, mihin mikäkin istutetaan ja miten ison alan kukin saa. Jokainen ruukku ja laatikko olisi siten optimoitu niin sadon kuin käytönkin kannalta eikä ylimääräisiä kasveja jäisi myöhemmin käteen.
Väsynyt helmi-maaliskuinen minä ei jaksa tänä vuonna moista vielä pohtia ja luottaa siihen, että ulkokasvatuksen kynnyksellä ajatukset kyllä jalostuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti